Matka alkaa
Eletään vuotta 110 eKr. Pierre on viinikauppias, joka asuu Gallian Narbonensissä sijaitsevassa kaupungissa nimeltä Arles. Pierre on tavallinen gallialainen mies. Vaaleahiuksinen, paksuviiksinen pullukka. Erikoista Pierressä oli vain hänen nimensä. Yleensä gallialaisten nimet päättyivät x:ään.
Pierre on leski. Vaimonsa kuoleman jälkeen hän oli joutunut kasvattamaan viisi vuotiasta poikaansa Pierreä yksin. Pierren elämä oli rauhallista kunnes hänen poikansa Pierre junior katosi...
"Junior! Missä olet!" huusi Pierre. "Ei auta." sanoi naapuin vanha eukko. "Sudet ovat varmasti vieneet poikasi". "Minä tiedän että junior on yhä elossa" sanoi Pierre kiihtyneenä "Minun täytyy vain löytää hänet."
Pierre kulki ympäri Arlesia etsien poikaansa kunnes hän lopulta löysi arabin näköisen miehen, joka sanoi nähneensä hänet. "Myin sellaisen pojan orjakauppiaille" sanoi mies. "He sanoivat toimittavansa pojan Hispanjaan. Siellä kuulemma pidetään vaaleatukkaisista pojista." " Löisin sinua kirveelläni, ellei minulla olisi kauhea kiire." sanoi Pierre kiihtyneenä.
Pierre meni kotiinsa, pakkasi kapsäkkinsä, teroitti kirveensä ja lähti kohti villiä etelää. Tarkkaa kohdetta hän ei tiennyt, mutta uskoi että orjakauppiaat aikoivat myydä juniorin Marokon suurilla orjamarkkinoilla.
Pierre suuntasi Nemausukseen. Arles on tunnettu kauppakaupunki, jonka kaikki kauppiaat eivät olleet rehellisiä. Sen takia Nemausukseselaiset suhtautuivast varsin kielteisesti Pierreen. Pierre onnistui kuitenkin saamaan majapaikan laitakaupunkilta. Seuraavana päivänä Pierre kysyi paikallisilta olivatko he nähneet arabeja. Hän sai kuulla, että he kulkivat kiireellä hevosilla useita poikia kyydissään. Pierre päätteli että hän ei millään saavuttaisi heitä. "Mutta voisin ehtiä orja markkinoille ostamaan poikani takaisin." ajatteli Pierre. Pierrellä oli 50 kultakolikkoa. Hän arveli että hän saisi poikansa takaisin 20 kolikolla. "Hevonen maksaisi 10 kolikkoa. Kyllä minulla siihen varaa on." ajatteli Pierre ja kiiruhti ostamaan hevosen läheiseltä tallilta.
Pierre ei ollut hyvä tinkimään ja joutui maksamaan hevosesta 12 kolikkoa. "Kohti Nagesia Julius!" huusi Pierre uudelle hevoselleen.
Matka Nagesiin kesti yhden päivän. Nages oli Arlesin kaltainen kauppakaupunki. Pierre tunsi olonsa kotoisaksi ja kulutti 3 kolikkoa maukkaaseen paikalliseen viinin ja otti sitä vähän mukaansakin. Matka Loupianiin kesti kaksi päivää mutta Pierre päätti että hän yöpyy vasta siellä. Matkalle Pierre vilustui. Pierre yöpyi tavernassa nimeltä "Pappa Luigi". "Paras lääke nuhaan on Loupianialainen valkoviini." sanoi tavernan pitäjä. Niin Pierre joi viiniä viiden kultakolikon edestä ja otti vähän mukaansa.
Sitten Pierre suuntasi humalassa Juliuksensa selässä Narbo Martiukseen.
Narbo Martinius oli täynnä roomalaisia sotilaita. Roomalaisten paikallinen päällikkö oli sotilaita hillitäkseen kieltänyt alkolin myynin kaupungissa.
Pierren saapuessa kaupungiin hänelle tehtiin ruumiintarkastus, ja hänen tavaransa pengottiin. "Kirveen saat pitää, jos annat meille viinit." sanoi eräs sotilaista. Pierre ei nähnyt muuta vaihtoehtoa ja luovutti viinit sotilaille.
Pierre suuntasi Nemausukseen. Arles on tunnettu kauppakaupunki, jonka kaikki kauppiaat eivät olleet rehellisiä. Sen takia Nemausukseselaiset suhtautuivast varsin kielteisesti Pierreen. Pierre onnistui kuitenkin saamaan majapaikan laitakaupunkilta. Seuraavana päivänä Pierre kysyi paikallisilta olivatko he nähneet arabeja. Hän sai kuulla, että he kulkivat kiireellä hevosilla useita poikia kyydissään. Pierre päätteli että hän ei millään saavuttaisi heitä. "Mutta voisin ehtiä orja markkinoille ostamaan poikani takaisin." ajatteli Pierre. Pierrellä oli 50 kultakolikkoa. Hän arveli että hän saisi poikansa takaisin 20 kolikolla. "Hevonen maksaisi 10 kolikkoa. Kyllä minulla siihen varaa on." ajatteli Pierre ja kiiruhti ostamaan hevosen läheiseltä tallilta.
Pierre ei ollut hyvä tinkimään ja joutui maksamaan hevosesta 12 kolikkoa. "Kohti Nagesia Julius!" huusi Pierre uudelle hevoselleen.
Matka Nagesiin kesti yhden päivän. Nages oli Arlesin kaltainen kauppakaupunki. Pierre tunsi olonsa kotoisaksi ja kulutti 3 kolikkoa maukkaaseen paikalliseen viinin ja otti sitä vähän mukaansakin. Matka Loupianiin kesti kaksi päivää mutta Pierre päätti että hän yöpyy vasta siellä. Matkalle Pierre vilustui. Pierre yöpyi tavernassa nimeltä "Pappa Luigi". "Paras lääke nuhaan on Loupianialainen valkoviini." sanoi tavernan pitäjä. Niin Pierre joi viiniä viiden kultakolikon edestä ja otti vähän mukaansa.
Sitten Pierre suuntasi humalassa Juliuksensa selässä Narbo Martiukseen.
Narbo Martinius oli täynnä roomalaisia sotilaita. Roomalaisten paikallinen päällikkö oli sotilaita hillitäkseen kieltänyt alkolin myynin kaupungissa.
Pierren saapuessa kaupungiin hänelle tehtiin ruumiintarkastus, ja hänen tavaransa pengottiin. "Kirveen saat pitää, jos annat meille viinit." sanoi eräs sotilaista. Pierre ei nähnyt muuta vaihtoehtoa ja luovutti viinit sotilaille.
 |
| Narbonensin kartta jota Pierre käyttää (ranskan kielistä versiota tosin). |
