lauantai 30. maaliskuuta 2013

Erkin Seikkailut osa 2

                            Sietämätöntä menoa

Erkin elämä vankilassa alkoi muuttua sietämättömäksi. Hän pakoili tatuoituja miehiä ja tuntui siltä että vankila oli täynnä tatuoituja miehiä! Miehet eivät varsinaisesti jahdanneet häntä mutta Raimo oli kehottanut Erkkiä pysymään kaukana tatuoiduista miehistä. Viikkojen kuluessa Erkki ei enää kestänyt. Hänen tuomiotaan olisi jäljellä vielä puoli vuotta! Hän halusi ulos nyt.
"Haluan ulos täältä! Haluan takaisin kirjastoon juomaan teetä. Kaikenlisäksi kaipaan Pedroa! En saanut edes mahdollisuutta jättää hyvästejä hänelle" nyyhkytti Erkki Ramolle eräänä iltana sellissä. "Kuka on Pedro?" kysyi Raimo. "Pedro on maailman ihanin kirjaston hoitaja!" vastasi Erkki silmät kaihosta kiiluten. "Etkö voisi soittaa Pedrolle?" ehdotti Raimo. "En missään nimessä! Kunnon hyvästeihin kuuluu kosketus. Video puhelukaan ei kelpaa. Pitää voida tuntea hänen lämminverinen ihonsa." sanoi Erkkin suurella intohimolla. "Sitten sinun täytyy karata. Mutta kuinka aiot tehdä sen?" kysyi Raimo. "Tottakai piiloutumalla pyykkeihin, etkö ole ikinä katsonut elokuvia?" vastasi Erkki pilkallisella äänensävyllä. "Count me out, honey! Minä aion olla täällä kunnes olen tuomioni istunut." sanoi Raimo. "Jaloa, mutta tarpeetonta." vastasi Erkki.
Seuraavana päivän Erkki toeutti suunnitelmansa ja piiloutui pois. Juoni sujui odotetusti. Vaatteiden joukossa Erkki toimitettiin pesulaan. Pesulasta oli helppo livahtaa ulos. Valitettavasti Erkillä oli kirkkaan oranssit vankin vaatteet. Sitten hän oivalsi: "Minähän juuri livahdin pesulasta siellä täytyy olla vaatteita." Onneksi Erkki oli hyvä hipsimään. Niin hän kävi pihistämässä mustan puvun. "Tällä voi mennä vaikka hautajaisiin" ajatteli Erkki.
Erkki oli kotoisin Helsingistä. Nykyisin hän asui vaimonsa kanssa maatilalla Kauniaisissa. Hänen kotinsa oli mukava mutta pääasiassa hän vietti aikansa kirjastossa.
Erkki ei ollut varma missä kaupungissa hän oli. Hän päätti kysyä asiaa ohikulkijoilta. "Anteeksi mikä tämän kaupungin nimi on?" kukaan ei vastannut. Hän kysyi monilta mutta kaikki vain katsoivat häntä vihjaisesti tai teeskentelivät etteivät huomanneet häntä. Hetken mietittyään Erkki tajusi:"Tämän kaupungin täytyy olla Pohjanmaalla, tietenkin Seinäjoki! Missään muualla ei ole yhtä äkäisiä ihmisiä!"
Erkin täytyi päästä Kauniaisiin mutta hänellä ei ollut ollenkaan rahaa. Jostain rahaa oli saatava, sitten Erkki sai idean....

.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Erkin Seikkailut osa 1

                   Täällä ollaan

"Täällä sitä sitten ollaan." ajatteli Erkki. Erkki ei koskaan uskonut joutuvansa vankilaan. Hän ei edes uskonut vankiloiden olemassaoloon. Mutta sellissä hän kuitenkin nyt istui. Karvaisen Raimon kanssa. Raimo oli hänen lihava itä-suomalainen sellitoveri. Hän haisi pahalle. Niin haisi Erkkikin mutta suihku oli liian pelottava paikka. Erkki oli katsonut elokuvia ja tiesi että vankiloiden suihkuissa tapahtui kauheita asiota.
Elämä vankilassa oli yksitoikkoista. Pääasiassa Erkki joutui viettämään aikansa sellissä mutta aina kun oli mahdollista Erkki meni vankilan kirjastoon lukemaan. Hän myös kävi vankilan kirjaston koneella twiittaamassa vankila elämästään.
Vankilassa on joka päivä (paitsi viikonloppuisin) pakko kuntoilla tunnin verran. Erkki ei pitänyt siitä ollenkaan. "Liikunta tunnilla" kaikki pelasivat aina koripalloa tai jalkapalloa. Erkki ei pitänyt kummastakaan. Hän oli hoikka pitkä mies muttei mikään koripalloilija.
Pahinta vankilassa oli kuitenkin (teen vähyyden lisäksi) jatkuva melu jota muut vankit pitivät. He itkivät koska kaipasivat lähhimmäisiään. Erkki ei kaivannut lähimmäisiään.
Erkin isä kuoli vuosia sitten kesken Erkin haitari esityksen. Viimeisillä voimillaan Erkin isä kirosi haitarin. Kun isän kuolemasta oli kulunut muutama päivä Erkin rakas haitari katosi. Silloin Erkki päätti ettei hän ei enää koskaan soita mitään instrumenttia.
Isän kuoleman jälkeen Erkin äidistä tuli iloinen. Hän sai taas elinvoimaa ja meni uusiin naimisiin. Erkin suhde isäpuoleen oli neutraali. Mainittakoon että Erkki oli perheen ainoa lapsi.
Äitinsä lisäksi Erkillä ei oikein ollut läheisiä. Oli hänellä tietysti vaimo mutta Erkkiä ei kotielämä juuri kiinnostanut. Hän halusi elää villiä elämää juoden teetä kirjastossa.
Vähän ennen vankilaan joutumista Erkki oli jäänyt eläkkeelle. Hän oli ollut samassa työpaikassa yli kolme vuosikymmentä. Erkki oli aina pitänyt työstään mutta se oli vienyt aikaa kirjojen lukenmiselta.
Kun Erkki oli ollut vankilassa muutaman päivän hän alkoi kipeästi kaivata suihkua. Erkki keräsi kaiken rohkeutensa ja meni suihkuun. Suihkussa oli samaan aikaan useita isoja tatuoituja miehiä. Erkkiä pelotti. Suihkussa käynti sujui kuitenkin rauhallisesti eivätkä tatuoidut miehet edes vilkaisseet Erkkiä.
Jälkeenpäin Erkki alkoi murehtia:"Olenko menettänyt vetovoimani. Enkö enää ole se uljas uros jonka perässä nuoremmatkin juoksivat?" "Mikä hätänä Erkkiseni?" kysyi Raimo. "Kukaan ei enää halua minua!" huusi Erkki. "Kyllä minä haluan sinua... tai siis haluaisin jos olisin sellainen." sanoi Raimo silittäen Erkin raikkaita hiuksia. "Kun olin suihkussa siellä oli komeita tatuoituja nuoria miehiä jotka einät olleet ollenkaan kiinnostuneita minusta." nyyhkytti Erkki. "Minkälaisia tatuointeja niillä miehillä oli?" kysyi Raimo. "Sellaisia erikoisia ristejä. Tiedätkai, germaaninen onnen symboli." vastasi Erkki. "Ounou, Erkki. Sinun kannattaa pysyä kaukana niistä miehistä, ne taitavat olla kristittyjä."  Sanoi Ramo.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Pokémon Fanon Hansin Tarina osa 2

                Jos metsään haluat mennä...

Hans joi Oakin kanssa teetä ja keskusteli kaikesta maan ja taivaan välillä. Sitten oli aika mennä nukkumaan, Oak oli sijannut Hanssille vierasvuoteen. Vuode oli mukava mutta Hans ei saanut kunnolla unta, koska hän oli liian innostunut.
Seuraavana aamuna Hans pakkasi tavaransa ja suuntasi kohti Pewter Cityä. "Varo villipetoja ja kannibaaleja" sanoi Oak hyvästellessään Hanssin.
Päästäkseen Pewter Cityyn Hanssin täytyi mennä Viridianin metsän halki. Se oli sokkeloinen paikka täynnä myrkyllisiä ötököitä.
Juuri kun Hans oli poistumassa Pallet Townista hän kuuli Daisyn huudon: "Odota! Sinulle käy huonosti siellä metsässä!" "Kyllä minä pärjään" vastasi Hans. "Minun täytyy tulla mukaasi. Minulla on Chansey joka voi parantaa sinut ja Weedlesi jos teille sattuu jotain." sanoi Daisy. "Enkai voi estääkään. Olet sentään serkkuni ja saatan tarvita parantajaa matkallani." sanoi Hans. Hän olisi oikeastaan halunnut matkustaa yksin mutta hän ei osannut sanoa ei.
Hans kulki Viridian Cityn halki ja kävi tervehtimissä isoisäänsä. Isoisä antoi Hansille vastamyrkkyä. Jos joku tai jokin myrkyttää sinut juo tätä. Sen pitäisi auttaa.
Viridianin metsän suulla Hans epäröi uskaltaisiko hän sittenkään. "Höpsis" huudahti Daisy "Nyt mennään eikä meinata."
Metsässä oli paljon ötököiden metsästäjiä jotka himoitsivat Hansin kultaista Weedleä. Hanssin oli taisteltava kaikkia ötököiden mätsästäjiä vastaan. Onneksi mukana oli Chansey joka paransi taisteluista saadut vammat. 
Erään taistelun aikana Weedle kehittyi, siitä tuli myrkynvihreä Kakuna!
Hans oli tyytyväinen kehitykseen. Weedle oli oppinut koventamaan kuorensa. Onneksi se edelleen osasi myrkkypiikin. Hansin oli pakko yöpyä metsäss. Daisyn kanssa he sytyttivät nuotion ja nukkuivat taivasalla.
Hans näki kaunista unta seuraavasta päivästä josta tulisi unohtumaton...
Viridianin metsä


maanantai 25. maaliskuuta 2013

Pokémon Fanon Hansin Tarina osa 1

Samoihin aikoihin kun Ash lähtee matkoihinsa kohti mestaruutta pomputtaa Hans tylsistyneenä palloa. "Pääsisinpä joskus seikkailemaan kuten serkkuni Gary." hän huokaisi. Hans oli jo 15-vuotias. Hänen aikansa oli jo ohi. Mutta eräänä päivänä Hansin pomputellessa palloa hänen kahvia rakastava isoisänsä kutsui häntä. Hans juoksi pihalle ja näki isoisän yllätyksen. Kultaisen Weedlen! Hans ei ollut eläessään nähnyt kultaista Weedleä. "Löysin sen Viridianin metsästä aamulla. Tiedän että haluaisit lähteä seikkailemaan. Tämä Weedle on merkki. Sinä saat sen ja saat lähteä jos haluat". "Kiitos ukki! Olet koko Kanton paras isoisä!". Niin isoisä jäi kyynelehtimään kun Hans aloiti matkansa.

Hansin koti (ylimmäinen)
Hans matkasi etelään kohti Pallet Townia. Hans ei ollut koskaan poistunut Viridian Citystä, Koska hänen äitinsä oli ollut ylihuolehtivainen eikä isoisällä ollut halua poistua kotikaupunkistaan. Yksin Hans ei voinut lähteä koska Kanto on kova paikka jos sinulla ei ole pokémonia. Nyt kaikki oli toisin. Vihdoin hän saattoi mennä minne halusi.
Matkallaan Pallettiin Hans voitti Rattatan. Se ei voinut mitään Weedlen Myrkkypiikille. Se tuntui erityisen vahvalta. Hans ei ollut moksiskaan ensimmäisestä Pokémon taistelustaan. Koulussa hän oli oppinut kaiken taisteluista. Hän tiesi myös että Weedlen pitäisi pian kehittyä Kakunaksi.
Saavuttuaan Pallettiin Hans suuntasi toisen isoisänsä Professori Oakin tutkimuslaitokseen. Kun Hans oli koputtamassa Oakin ovea hän kuuli huudahduksen "Hei!" Hans kääntyi katsomaan ja näki serkkunsa Daisyn.
"Oletko vähän hukassa?" sanoi Daisy "Ehkä vähän." vastasi Hans. "Tässä sinulle kartta, olen jaellut näitä kaikille seikkailijoille". "Kiitos vain!" vastasi Hans. Sitten Daisy kiirehti kotiinsa. "Onneksi minulla on mukavia serkkuja!" ajatteli Hans. Sitten Hans koputti oveen. Oak avasi oven "Kas! Sehän on suosikki poikani poika!" hän huudahti. "Kuinkas isäsi voi?" "Hän on ollut kateissa jo vuosia." vastasi Hans. "Ehmn... ikävä kuulla." vastasi Oak kiusaantuneena.







Fanoniaa

Ajattelin tässä päivänä eräänä että voisin kirjoitaa fanonia. Aion isona poikana toimittajaksi ja toimittajan työhön kuuluu kirjoittaminen joten on aika aloittaa kirjoittamisen harjoittelu. Fanon olisi hyvää harjoittelua. Kirjoittaisin tarinaa jonka perusidea on että päähenkilömme on aloitteleva pokémon kouluttaja Kantossa.
Tarina olisi old school (Pardon my english) seikkailu täynnä mielenkiintoisia käänteitä.
Piirtää en osaa mutta aion kuvittaa seikkailua kuvilla pelistä ja animesta tuomaan tunnelmaa
Jos haluatte tutustua tarinani maailmaan katsokaa animen ensiommäistä kautta ja pelatkaa Rediä tai Blueta.
Itse tutustuin Pokémoniin katsomalla sarjaa. Miten te tutuistuitte Pokémoniin? Vai kuuletteko siitä vasta nyt? Olisi kiinnostava kuulla.
Rakentava kritiikki otetaan aina ilolla vastaan. Kertokaa jos teillä on ideoita juoneen. Tarkoitus on mennä old school meiningillä joten vain ensimmäisen sukupolven pokémoneja ja iskuja.
Aion kirjoittaa novelleja ja pidempiäkin tarinoita monenlaisista aiheista. Jos teillä on ideoita kertokaa!
Lopuksi tunnelmaan sopivaa autotunen taikaa!





sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Autotunen taikaa

                     Autotunen taikaa

Autotune on taikuutta! Sen avulla saadan puhe kuullostamaan laululta. Autotune (auto-tune?) inspiroi.
Hienoja taikureita ovat mm.DJ Steve Porter,Melody Sheep ja Schmoyoho.
Melody Sheepin Symphony of Science sarja tekee tieteestä helposti lähestyttävää. Steve Porter tekee urheilu uutisista kiinnostavai ja Schmoyoho tekee politiikasta kiinnostavaa. Oma unelmani olisi "autotunettaa" Sauli Niinistö ja muita suomalaisia julkisuuden henkilöitä kuten Vesa Keskinen!
Sinänsä hienoilla ohjelmilla Audacityllä ja FL Studiolla en ainakaan minä ole saanut Auto-Tunea aikaan...
Antakaa anteeksi tekstini lyhyys. Onhan tämä vasta ensimmäinen blogini. Jos löydätte tekstistäni kielioppi virheitä iskekää kommentilla!
Tässä vähän autotunen aarteita.