Erkin Seikkailut osa 1

                   Täällä ollaan

"Täällä sitä sitten ollaan." ajatteli Erkki. Erkki ei koskaan uskonut joutuvansa vankilaan. Hän ei edes uskonut vankiloiden olemassaoloon. Mutta sellissä hän kuitenkin nyt istui. Karvaisen Raimon kanssa. Raimo oli hänen lihava itä-suomalainen sellitoveri. Hän haisi pahalle. Niin haisi Erkkikin mutta suihku oli liian pelottava paikka. Erkki oli katsonut elokuvia ja tiesi että vankiloiden suihkuissa tapahtui kauheita asiota.
Elämä vankilassa oli yksitoikkoista. Pääasiassa Erkki joutui viettämään aikansa sellissä mutta aina kun oli mahdollista Erkki meni vankilan kirjastoon lukemaan. Hän myös kävi vankilan kirjaston koneella twiittaamassa vankila elämästään.
Vankilassa on joka päivä (paitsi viikonloppuisin) pakko kuntoilla tunnin verran. Erkki ei pitänyt siitä ollenkaan. "Liikunta tunnilla" kaikki pelasivat aina koripalloa tai jalkapalloa. Erkki ei pitänyt kummastakaan. Hän oli hoikka pitkä mies muttei mikään koripalloilija.
Pahinta vankilassa oli kuitenkin (teen vähyyden lisäksi) jatkuva melu jota muut vankit pitivät. He itkivät koska kaipasivat lähhimmäisiään. Erkki ei kaivannut lähimmäisiään.
Erkin isä kuoli vuosia sitten kesken Erkin haitari esityksen. Viimeisillä voimillaan Erkin isä kirosi haitarin. Kun isän kuolemasta oli kulunut muutama päivä Erkin rakas haitari katosi. Silloin Erkki päätti ettei hän ei enää koskaan soita mitään instrumenttia.
Isän kuoleman jälkeen Erkin äidistä tuli iloinen. Hän sai taas elinvoimaa ja meni uusiin naimisiin. Erkin suhde isäpuoleen oli neutraali. Mainittakoon että Erkki oli perheen ainoa lapsi.
Äitinsä lisäksi Erkillä ei oikein ollut läheisiä. Oli hänellä tietysti vaimo mutta Erkkiä ei kotielämä juuri kiinnostanut. Hän halusi elää villiä elämää juoden teetä kirjastossa.
Vähän ennen vankilaan joutumista Erkki oli jäänyt eläkkeelle. Hän oli ollut samassa työpaikassa yli kolme vuosikymmentä. Erkki oli aina pitänyt työstään mutta se oli vienyt aikaa kirjojen lukenmiselta.
Kun Erkki oli ollut vankilassa muutaman päivän hän alkoi kipeästi kaivata suihkua. Erkki keräsi kaiken rohkeutensa ja meni suihkuun. Suihkussa oli samaan aikaan useita isoja tatuoituja miehiä. Erkkiä pelotti. Suihkussa käynti sujui kuitenkin rauhallisesti eivätkä tatuoidut miehet edes vilkaisseet Erkkiä.
Jälkeenpäin Erkki alkoi murehtia:"Olenko menettänyt vetovoimani. Enkö enää ole se uljas uros jonka perässä nuoremmatkin juoksivat?" "Mikä hätänä Erkkiseni?" kysyi Raimo. "Kukaan ei enää halua minua!" huusi Erkki. "Kyllä minä haluan sinua... tai siis haluaisin jos olisin sellainen." sanoi Raimo silittäen Erkin raikkaita hiuksia. "Kun olin suihkussa siellä oli komeita tatuoituja nuoria miehiä jotka einät olleet ollenkaan kiinnostuneita minusta." nyyhkytti Erkki. "Minkälaisia tatuointeja niillä miehillä oli?" kysyi Raimo. "Sellaisia erikoisia ristejä. Tiedätkai, germaaninen onnen symboli." vastasi Erkki. "Ounou, Erkki. Sinun kannattaa pysyä kaukana niistä miehistä, ne taitavat olla kristittyjä."  Sanoi Ramo.