Pokémon Fanon Hansin Tarina osa 1

Samoihin aikoihin kun Ash lähtee matkoihinsa kohti mestaruutta pomputtaa Hans tylsistyneenä palloa. "Pääsisinpä joskus seikkailemaan kuten serkkuni Gary." hän huokaisi. Hans oli jo 15-vuotias. Hänen aikansa oli jo ohi. Mutta eräänä päivänä Hansin pomputellessa palloa hänen kahvia rakastava isoisänsä kutsui häntä. Hans juoksi pihalle ja näki isoisän yllätyksen. Kultaisen Weedlen! Hans ei ollut eläessään nähnyt kultaista Weedleä. "Löysin sen Viridianin metsästä aamulla. Tiedän että haluaisit lähteä seikkailemaan. Tämä Weedle on merkki. Sinä saat sen ja saat lähteä jos haluat". "Kiitos ukki! Olet koko Kanton paras isoisä!". Niin isoisä jäi kyynelehtimään kun Hans aloiti matkansa.

Hansin koti (ylimmäinen)

Hans matkasi etelään kohti Pallet Townia. Hans ei ollut koskaan poistunut Viridian Citystä, Koska hänen äitinsä oli ollut ylihuolehtivainen eikä isoisällä ollut halua poistua kotikaupunkistaan. Yksin Hans ei voinut lähteä koska Kanto on kova paikka jos sinulla ei ole pokémonia. Nyt kaikki oli toisin. Vihdoin hän saattoi mennä minne halusi.

Matkallaan Pallettiin Hans voitti Rattatan. Se ei voinut mitään Weedlen Myrkkypiikille. Se tuntui erityisen vahvalta. Hans ei ollut moksiskaan ensimmäisestä Pokémon taistelustaan. Koulussa hän oli oppinut kaiken taisteluista. Hän tiesi myös että Weedlen pitäisi pian kehittyä Kakunaksi.

Saavuttuaan Pallettiin Hans suuntasi toisen isoisänsä Professori Oakin tutkimuslaitokseen. Kun Hans oli koputtamassa Oakin ovea hän kuuli huudahduksen "Hei!" Hans kääntyi katsomaan ja näki serkkunsa Daisyn.

"Oletko vähän hukassa?" sanoi Daisy "Ehkä vähän." vastasi Hans. "Tässä sinulle kartta, olen jaellut näitä kaikille seikkailijoille". "Kiitos vain!" vastasi Hans. Sitten Daisy kiirehti kotiinsa. "Onneksi minulla on mukavia serkkuja!" ajatteli Hans. Sitten Hans koputti oveen. Oak avasi oven "Kas! Sehän on suosikki poikani poika!" hän huudahti. "Kuinkas isäsi voi?" "Hän on ollut kateissa jo vuosia." vastasi Hans. "Ehmn... ikävä kuulla." vastasi Oak kiusaantuneena.